Hopeareunus

Kerta "jokaisella pilvellä on hopeareunus", niin ajattelin, että täytyyhän nyt sentään yhdellä hyllyläkin olla. Tähänkin juttuun sain idean vanhalta rakkaaltani, muusaksikin kai sitä voisi kutsua, eli Ikealta. Vieläpä tältä kaikkien tuntemalta ja rakastamalta Lack-sarjalta.

Olohuoneenihan on huonekalujen osalta kuin suora kopio Ikean kuvastosta. Siltä halppisosastolta, siltä karulta ja kolkolta, joka tarvitsisi kaverikseen jotain näyttävää näyttääkseen miltään. Mukavaahan tietysti on, että edes on huonekaluja, mutta naisena etuoikeuteni on nurista tyhjänpäiväisistä asioista ja unohtaa kiitollisuus jo sitä kohtaan mitä on. 

Olen tosiaan jo hyvin, hyvin kauan ajatellut tuunaavani jotenkin kolmea Lack-hyllyä, jotka hallitsevat olohuoneeni seinää. Nämä hyllythän ovat jo itsessään oikeasti suoranaisia taideteoksia hintansa, kiinnityksensä ja yksinkertaisuutensa tähden. Simppelit asiat ovat kauniita, mutta kun niitä yksinkertaisia ja suoraviivaisia asioita alkaa olemaan huoneessa yhtä paljon kuin Jämsässä mopoautoja ( =aivan liikaa), alkaa sitä vain kovasti kaipaamaan jotain koristeellisempaa. 

Aikanaan päätin, että jonain päivänä päällystän pitsinauhalla noiden hyllyjen reunat, mutta tätä päivää odottellaan vieläkin. Aiemmin tänä talvena satuin löytämään Löytötexistä rullan niittinauhaa ajatellen "MITÄ TÄMÄ ON JA MIKSI EN OLE NÄHNYT TÄTÄ AIEMMIN?! Ei mitään tietoa mitä tällä teen, mutta pakko saada tämä NYT!" Hyvän tovinhan se rulla pyörikin romulaatikon pohjalla odottelemassa parempaa elämää, kunnes koin ajan olevan tarpeeksi kypsä ja maailman valmis tälle suurelle esiintymiselle. 

Kun kuumaliimapistooli oli ladattu ja maalitaulu asetettu asemiin, alkoi hyvinkin paljon kärsivällisyyttä kysyvä tähtäystaisto. Teippasin nauhaa paikoilleen sitä mukaa, kun olin pursottanut liimaa niittien taakse pitääkseni nauhan suht suorassa ja jotta liima saisi kuivua rauhassa. Se kohta, mikä sitä kärsivällisyyttä alkoi koettelmaan, oli havainto siitä, ettei kuumaliima ollutkaan ehkä paras vaihtoehto tähän hommaan. Tai varmasti olisi, mikäli sen käyttö toimisi rutiinilla, eikä ympärillä pörräisi ylivilkasta kissanpentua, jonka mielestä on uskomattoman hauskoja teipit, nauhat, johdot ja polttavan kuuma sula liima. Kuumaliimapistoolin kärki ei todellakaan ole siis mikään pikkutarkoin työkalu enkä osannut lainkaan annostella liiman määrää. Seurauksena siis reaktio "OMFG MENI REUNOJEN YLI, MISSÄ ON PAPERIA?!" Panikoinnista huolimatta, yhden niitin ympärille jäi pursunnutta liimaa. Tämäkin on varmasti vain niitä asioita, minkä ainoastaan itse huomaa, mutta snadi perfektionisti sisälläni itkee verta.

Kuva laadultaan kovin huono,
mutta en vieläkään aio pahoitella sitä.

On siinä vähän timankejakin!

Tästä sohvalta lopputulosta tiiraillessa voin vain todeta, että kyllä kannatti herätä. Hylly on nyt mukavan erilainen kuin muiden ihmisten olkkareissa. Ja onhan toi blingi nyt paljon kivempi kuin joku pitsi. Ainakin nyt.

Pöytä koreaksi

Tämä on aikalailla ensimmäisiä tuuninkeja, mitä huonekalujen parissa olen ikinä tehnyt. Ajatuksen tähän sain, kun aikanaan löysin erään blogin missä kirjoitettiin erilaisista Ikea hackeista. Tuunatut tavarat ovat aina omissa silmissä näyttäneet aivan mielettömän upeilta ja tottakaihan niitä pitää itsekin päästä kokeilemaan. Nyt. Heti. Tällä sekunnilla. Eikä tietenkään puhettakaan, että materiaalien hankintaa voisi siirtää vaikka seuraavalle päivälle. Saati, että niitä ostaisi täydellä hinnalla edes seuraavana päivänä.

Tässä tapauksessa onnekseni löysin hetkeä myöhemmin vanhempieni kaappien kätköistä jonkin sorttista "kertakäyttöpöytäliinaa" (=sitä mitä myydään metritavarana ja joka syttyy tuleen, räjähtää ja kirjoittaa mielipidepalstalle heti kun edes mainitsee samassa huoneessa pyykkikoneen). Tästä pöytäliinasta ja Ikean Lack-sohvapöydästä tuli naurettavan yksinkertainen tuunaus, mutta joka on omaan silmään sitäkin miellyttävämpi. Ja koska tässä kohtaa pitäisi olla joku typerä koukku, mikä tekee tästä "maallikoille" ylivoimaisen vaikean ("Asennukseen tarvitaan vain ydinjätettä ja enkelten kyyneleitä") mikä lähes jokaisesta tuunausoppaasta löytyy, en tyylilleni uskollisena sellaista todellakaan tähänkään hakkerointiin tehnyt. Liina on meinaan pingotettu pöydän päälle niin, että se on pöydän kannen alta kiinni sadallakolmellakymmenelläviidellätuhannella maalarinteipin palalla kiinni. Tietystihän tämän olisi voinut hoitaa vaikka nitojallakin, mutta ei osunut käden ulottuville. Ja kaikille epäluulisille tiedoksi; teipit ovat pysyneet paikoillaan nyt jo vuoden päivät.

Suosittelen kaikille. Tuo mukavan piristyksen muuten niin simppeliin huonekaluun. Ja koska tosiaan ei ole maalattu/liimattu, niin mikäänhän ei estä vaihtamasta tätä yksityiskohtaa niin usein kuin huvittaa!