Kuulun tähän surulliseen ihmisryhmään, jolta ei löydy sammutuspeitettä, tiskiainetabletit eivät ole poissa lasten ulottuvilta enkä omista siis myöskään lääkekaappia. Lääkekaapin asiaa on ajanut semi-pieni peltirasia, minne on mahdolliset laastarit ja särkylääkkeet voinut tunkea kuljeksimasta keittiön pöydältä. Kuitenkin vuosien saatossa sisäinen hoitsuni on nostanut päätään siihen malliin, että kaiken maailman ensiapusettejä on kertynyt niin, etteivät ne siihen peltipurkkiin enää mahtuneet ilman väkivaltaa ja ajatusta "Toivottavasti toi kansi ei nyt vaan räjähdä auki.." ja "Toivottavsti kukaan ei vaan edes käännä katsettaan tuohon boksiin. Tai herranjumala jos joku menee ja koskee siihen!" Tilan loppuessa laiskan ihmisen ratkaisu: otetaan käyttöön myös toinen purkki. Jonka myös voi tunkea tavaraa täyteen. Joka ei myöskään kestä edes katseita. Jotka molemmat varmasti leviävät käsiin kun sieltä jotain sattuisi tarvitsemaan.
Kun lopulta kyllästyin siihen, että joutuu koko aika pidättämään hengitystään purkkien vieressä, ymmärsin että saatan tarvita lääkekaapin. Surullista kyllä, lääkekaapit maksavat liikaa, ovat liian pieniä (tätä hoitsuroinaa on paljon) ja surullisen usein myös liian epäesteettisiä omaan silmään. Ei sillä, että tuleeko onnettomuuden sattuessa ensimmäisenä mieleen "Onpa ruma kaappi" tai että "Kylläpäs onkin mauton sammutuspeite", mutta Miran kodissa Miran tavalla.
Tämänkin sisustusahdingon onneksi pelasti jälleen päiväkahvitreffit rakkaan ystäväni kanssa, Ikean. Tähän askarteluun lähti tuolta tavarataivaasta mukaan vain yksi valkoinen Kallaxiin sopiva laatikko. Ja valkoinen laatikko kaipasi vain kylkeensä enää punaisen ristin niin tadaa, lääkeboksi on valmis!
Tietystikään en omistanut mitään mistä sitä punaista ristiä siihen olisin sitten väsännyt, eihän elämän sovi nyt liian helppoa olla. Onnekseni löysin ylimääräisen vaaleanpunaisen tyynyliinan kaapistani ja palan pahvia (koska kaikki ryönä ja roinahan pitää säästää pahan päivän varalle). Pahvista leikkasin ristin (ja ihan viivottimella mittasin että varmasti tulee symmetrinen!) ja liinasta leikkasin samanlaisen, mutta jätin sentin saumavaran joka sivulle. Pahvin päällystin kankaalla niin, että reunat kiinnitin nurjalle puolelle muutamalla palalla jesaria (roudarin teippi, Jeesus-teippi, mikä viralliselta nimeltä nyt ikinä onkaan) ja valmiin ristin liimasin laatikon kylkeen kuumaliimalla. Tai, no, aluksi yritin Erikeeperillä liimata, mutta tämä kyseinen liima oli ottanut niin erikoisen olomuodon, että päätin jättää sen käyttämättä. Enpä olisi arvannut, että Erikeeper voi alkaa muistuttamaan hajultaan jotain virtsan, asetoonin ja ektoplasman (kuka muka ei tietäisi miltä ektoplasma haisee) sekoitusta ja näyttämään läpinäkyvältä muovailuvahalta.
Eniveis, vaikeuksien kautta voittoon ja lopputuloksena söpö ja käytännöllinen lääkeboksi, josta varmasti vieraatkin ymmärtävät sidetarpeita tarvittaessa etsiä. Mutta pointtina lähinnä se, että se on söpö. Ja edullinen. Mutta ennen kaikkea söpö.
