Av, yv, hv

Kirpparit ovat yksiä maailman hienoimpia keksintöjä, ihmiset vaihtavat käytettyjä tavaroita pieniä rahasummia vastaan, win - win. Vielä loistavampaa oli se aika, kun kirppikset siirtyivät nettiin omille myyntisivuilleen ja ihmiset pystyivät sitten ostamaan tavaraa mistä päin tahansa ilman erillistä lehti-ilmoitusta. Ja tämäkin saatiin vietyä vielä aivan uudelle levelille muutama vuosi sitten, kun Facebookin vallankumous alkoi ja suomalaisetkin keksivät siirtää tavaransa ehkä siihen kaikista yleisimpään someen. Sääli vain, että tämäkin kuherruskuukausi ajautui päätökseen ja Facebook-kirpparienkin oli kohdattava karu arki. Kun itseriittoiset ihmiset olivat tarpeeksi rellestäneet ja huijanneet hyväuskoisia somen myyntisivuilla, saivat kotiäidit tarpeekseen ja kirjoittivat Pyhät sääntökirjat kirppiksille - ja tietysti jokaiseen erilaisen.

Itsestäänselvyyshän kuitenkin toki on, ettei mikään homma pyöri ilman sääntöjä, pitäähän nyt joku roti olla. Kun perusroti alkoikin puuduttamaan, alettiin luomaan lisää sääntöjä. Sääntöjä, jotka kieltää upitukset, hupivarailun, turhan kommentoinnin ja usean myynti-ilmoituksen jättämisen samana päivänä. Näillekin säädöksille saattaa toki olla syynsä, mutta tämmöistä satunnaista kirppis-vierailijaa alkaa tietysti sieppaamaan oman sometukseni rajoittaminen uhkailemalla sillä pahimmalla asialla mitä kukaan nettikirppisihminen voi kuvitella - ryhmästä poistamisella. Kun nämä vallasta juopuneet yypeet olivat aikansa tyrannisoineet alamaisiaan, alkoi väkisinkin porukka katkeroitumaan. Tämä ilmenee tylyillä kommenteilla ja muiden vasikoimisella sääntörikkomuksista YP:lle (En oikeasti tee niitä tahallani!). Jos kuitenkin kaupat meinasivat syntyä, mutta mahdollinen ostaja ei otakaan varaamaansa tuotetta, on myyjällä oikeus suuttua ja mustamaalata tätä "hupivarailijaa".

Kaikista ikävyyksistä huolimatta, löysin aivan ihanan vanhan pöytävalaisimen Sisustajan kirppikseltä ja myyjän kanssa asiointi sujui täysin moitteettomasti. Yhdessä pohdimme mahdollisia postikuluja ja postitusaikoja ja keskustelu eteni hyvässä hengessä. En voi kuin kiitellä kovasti tätä myyjää, sillä sosiaalinen media tuppaa syömään sosiaaliset taidot ja on onni kun sellaiset vielä joltain löytyy. Ikävä kyllä lamppu sai hieman osumaa kuljetuksessa, itsepähän tahdoin halvimman mahdollisen postituksen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä tästäkin ahdingosta selvittiin kynsilakalla.

Kynsilakalla sivelty repeymän sisäpuolelta,
jottei lähtisi purkumaan enempää.
Tästä ei sinänsä haittaa ole,
sillä repeymä käännetty seinää vasten. 

Tätä  voisi omasta mielestäni kyllä kutsua löydöksi, sillä lampulla ei ollut hintaa kuin 10e ja postikuluja kertyi 9-10e. Lampun jalka on aika varmasti jotain kivimateriaalia, vaikkei ihan marmoria olisikaan (pala lohennut, eikä lasisäröjä näy). Lisäksi lamppu on todella iso, ei siis olisi puhettakaan että yöpöydälleni mahtuisi. Tällä parilla kympillä ei vastaavaa lamppua löytäisi uutena mistään - ei edes Ikeasta.

PS. Älkääkä kirppisihmiset kovasti loukkaantuko tämän postauksen alustuksesta, stereotypiathan ovat loppupeleissä hauskimpia asioita mitä on. Kuulun itsekin lukemattomiin FB-kirppareihin ja olen asioinut niissä niin myyjänä kuin ostajanakin. Olkaa vain kaikki nätisti ja ystävällisiä toisillenne niin hyvä tulee ja yp kiittää!

Ei niin korutonta

En tiedä, mutta voisin veikata, että lähes jokainen nainen havahtuu jossain vaiheessa elämäänsä ajatukseen "Mulla on niin paljon hiluhiluja ja helyjä, etten enää tiedä mihin nämä kaikki voisi tunkea". Tämä väite perustuu tyystin omiin kokemuksiini. Joskus kauan sitten paasasin sitä, että korut ovat turhia ja kalliita, enkä niitä tule varmastikaan käyttämään. Tämä lähes kymmenen vuoden takainen Mira varmasti järkyttyisi kun kuulisi, että näitä killuttimia on kertynyt jo siihen malliin ympäri kämppää pyörimään, ettei koruteline eikä edes parin peilin reunukset enää riitä pitämään niitä järjestyksessä.

Toissailtana päädyin pönkimään kaikkia tuunauskamojani ja roinaa mitä olen hamstrannut kaappeihini. Syy tähän pönkimiseen oli tietysti se, ettei varmastikaan tarvitsisi alkaa siivoamaan. Tällä kertaa sluibailusta oli kuitenkin jotain hyötyä, koska energiansäästölamppu syttyi pääni päälle ja pääsin sotkemaan hieman lisää.

Lopetin taulukoukkujen käytön jonkin aikaa sitten, kun löysin aiemminkin mainitsemaani 120kg kannattelevaa kaksipuoleista teippiä. Koukut olen kuitenkin säästänyt pahan päivän (ilmeisesti siivouspäivän) varalle. Nyt koukuista vaan nypittiin "naulat" pois ja maalattiin hopeisiksi kynsilakalla.

Ennen ja jälkeen - ilman lakkausta 

Roinakomerosta löytyi myös purkillinen vanhoista niittivöistä säästettyjä niittejä. Tässä kohtaa valitsin sopivan kokoiset niitit ja otin pikkupalaset superteippiä ja kiinnitin ne sillä koukkuihin.

Ja lopulta teipataan naulasysteemi peilinkarmiin!

Pääkallo on vaatekaapin ovessa 

Hyvin yksinkertaista, mutta siltikin aika näyttävää! Olen monestakin syystä iloinen tästä ideasta, mutta eniten kuitenkin siksi, että sain todistettua itselleni ettei sitä ryönää ja roinaa ihan turhan takia tule kaappeihin sullottua. Toivon siis hartaasti, että lojumaan jääneet astiat ja lattialla hengailevat villakoiratkin nostattavat arvoaan omissa silmissäni viimeistään sen parin vuoden kuluttua.