En osaa selittää mihin tässä olen kadonnut viimeisen liian monen kuukauden ajaksi, mutta näin se tuhlaajatyttö tekee paluun jälleen. Kai sitä on vain tullut sokaistuttua uusista ja kimmeltävistä asioista, joten ei ole tarvinut kierrätellä ja tuunailla mitään. Jännä juttu kyllä.
Mutta joka tapauksessa: talvi oli pitkä, kevät oli märkä, kesä kylmä ja tässä sitä nyt ollaan. En tiedä mikä maaginen voima sysäsi nyt tähän ryhtiliikkeeseen, sillä tämän kertainen tuunausjuttuni käsittelee aihetta, minkä ehostamista olen suunnitellut jo pitkään. Meinaan joka kodin synkintä sopukkaa, minkä kaikki tahtovat pitää piilossa ja toivovat, ettei vain vieraiden uteliaisuus veisi voittoa ja avaisi tätä salaisuuksien kammiota. Vessan peilikaappia.
Ja miksi kukaan sitä pitäisikään ihan kuosissaan? Aamulla hampaiden pesun kanssa tulee kumminkin kiire ja ainahan ovet saa laitettua kiinni. Itselläni kyseisessä kaapissa on ollut ponnarit ja pinnit läjässä vanhassa raejuustopurkissa, vanulaput vanhassa topsipurkissa ja topsit itsessään omassa pakkauspahvilaatikossaan. Sisimmässäni asustaa kyllä perfektionisti, mutta se on myös aika ajoin armottoman hidas. Sillä varmaan menikin reipas vuosi, ennen kuin tuli tuohon kaappiin hoidettua järjestystä.
 |
Tässä siis lähtötilanne. Vasemmalla ylhäällä on tämä aiemmin mainittu raejuustopurkki, mistä löytyikin kaikki omistamani tukkasälä ja oikealla alhaalla vanulaput ja topsit. Nyt näitä olisi tarkoitus sijoittaa ohessa oleviin lasipurkkeihin sekä yhteen fetapurkkiin.
Välillä sitä taivastelen itsekin, kuinka potentiaalinen himohamstraaja olenkaan. Kyllähän monikin ihminen säästää lasipurkkeja ihan varmuuden vuoksi, mutta tuo fetapurkki hämmästytti ihan itsenikin, kun sen keittiön kaapista löysin. No mutta onneksi löysin!
Tähän projektiin löytivät materiaalit onneksi valmiina kaapinkätköistä. Kotikaupunkini askarteluvalikoima on muutenkin kohtuu suppeaksi käynyt Tiimarin siirryttyä ajasta ikuisuuteen, joten luova täytyy olla mikäli joku loppuu kesken. Tässä siis kuumaliiman ja saksien lisäksi helmitarraa, niittinauhaa sekä DC-fixiä.
Niittinauha on myös Löytötexistä ja sen oikeata tarkoitusta en oikeastaan tiedä. Hyvin mahdollista, että sillä kuuluisi paketoida, mutta itse olen sitä tämän projektin lisäksi käyttänyt hyllyn koristeena.
Välillä sitä taivastelen itsekin, kuinka potentiaalinen himohamstraaja olenkaan. Kyllähän monikin ihminen säästää lasipurkkeja ihan varmuuden vuoksi, mutta tuo fetapurkki hämmästytti ihan itsenikin, kun sen keittiön kaapista löysin. No mutta onneksi löysin!
 |
| Peilikaappi kuosiin starter pack |
Tähän projektiin löytivät materiaalit onneksi valmiina kaapinkätköistä. Kotikaupunkini askarteluvalikoima on muutenkin kohtuu suppeaksi käynyt Tiimarin siirryttyä ajasta ikuisuuteen, joten luova täytyy olla mikäli joku loppuu kesken. Tässä siis kuumaliiman ja saksien lisäksi helmitarraa, niittinauhaa sekä DC-fixiä.
Helmitarraa ostin oikein hyvää sekametelisoppaa tarjoilevasta Löytötexistä joitakin aikoja sitten. On siis tarra-arkki, missä tarrat ovat puolikkaita helmiä, joita yhdistää silikoninauha.
Niittinauha on myös Löytötexistä ja sen oikeata tarkoitusta en oikeastaan tiedä. Hyvin mahdollista, että sillä kuuluisi paketoida, mutta itse olen sitä tämän projektin lisäksi käyttänyt hyllyn koristeena.
Ja jokainen sosiaalista mediaa käyttävä jonkin sortin
muka-sisustusihminenhän tietää mitä DC-fix on, sitä tuskin tarvitsee sen kummemmin avata. Nämä jämäpalat ovat peräisin Tuurin kyläkaupasta muutaman vuoden takaa ja alkuperäinen käyttökohde oli pakastin.
muka-sisustusihminenhän tietää mitä DC-fix on, sitä tuskin tarvitsee sen kummemmin avata. Nämä jämäpalat ovat peräisin Tuurin kyläkaupasta muutaman vuoden takaa ja alkuperäinen käyttökohde oli pakastin.
Purkkien päällystäminen ja koristelu on sinänsä hyvin simppeliä hommaa, mutta muutaman käytännön vinkin tahdon antaa. Älkää säästäkö niitä perkeleen fetapurkkeja ja alkako niitä tuunaamaan. Ylhäältä alas kaventuva purkki ei meinaan muodoltaan ole ihan se helpoin asia päällystää, varsinkin jos päällystysmateriaalissa sattuu olemaan kuvio. Ennen päällystämistä leikkasin ulkonevan yläreunan purkista pois ja käänsin DC-fixiä reunan yli mahdollisten onnettomuuksien minimoimiseksi terävän reunan kanssa. Ja sellainen asia tuli havaittua, että ainakaan noissa helmitarroissa ei liimapinta pitänyt tarpeeksi, joten helmetkin piti kuumaliimata paikoilleen yksi kerrallaan. Niittinauhassa riitti liimaukset vain muutaman sentin välein.
Mutta palovammojen ja kyynelten kautta voittoon! Kyllä, terrorisoin itseäni kuumaliimapistoolilla. Kyllä, sillä samalla askarteluvälineellä mitä lapsetkin osaavat käyttää. Ja kyllä, housuihini jäi myös turhan kiusalliset kuumaliimatahrat.
Mutta oli tässä hommassa vähän onneakin matkassa. Meinaan ei pieneen mieleenikään missään vaiheessa juolahtanut, että olisi olemassa mahdollisuus sille, että nuo purkit voisivat olla liian korkeita peilikaappini hyllyille. Onneksi eivät olleet vaan osasin leikata juuri oikeasta kohtaa. Eli tässä taas pieni vinkki muillekin töhöille: mitatkaa mitä teette. Aina. Ja ikuisesti. Aamen.
