Kapteeni Pyyhekoukku

Lähipiirilläni on tapana esittää minua kohtaan sellaisia syytöksiä, että mukamas olisin hirveä vatuloija, aina myöhässä ja aloitekyvytön. En ymmärrä lainkaan mistä he puhuvat. Eihän tämänkään postauksen kirjoittamisen aloittamiseen ole mennyt kuin vasta about 4kk. Vasta!

Tosiaan juhannuksen aikoihin omassa elämässä tapahtui sellainen käänne, että oli aika tehdä osoitemuutos. Muuttamiseenhan liittyy aina kaiken stressin ja pakkaamisen lisäksi myös hillitön sisustuskuume. Ihan ymmärrettävää, kun saa paniikkikohtauksia vanhankin tavaran aina yllättävän suuresta määrästä, että juuri silloin tulee fiilis "MINÄ TAHDON LISÄÄ TÄTÄ. LISÄÄ KYNTTILÄKIPPOJA, SÖPÖJÄ RASIOITA, VERHOJA, IHAN SAMA MITÄ!" Tai, no, ehkä tämäkin on yksi niin kutsuttu "naisten vaiva".

En voi siis väittää, etteikö itsellenikin olisi minkäänlaista pesänrakennusviettiä iskenyt muuton yhteydessä. Jostain syystä olen jo vuosia sitten ottanut sydämenasiakseni persoonalliset pyyhekoukut. En tiedä mikä siinä on, mutta olen aina jotenkin vieroksunut perus "kädet, kasvot, vieraat, omaväki" -settejä. Ilokseni olen huomannut nykyisin olevan paljon tarjontaa erilaisilla "pylly" -koukuilla. Hehe. Pylly. En kuitenkaan itse ole näitä kotiini kantanut, sillä en ole aivan varma ymmärtäisivätkö kaikki vieraani etten ole kyseenomaiseen pyyhkeeseen oikeasti pyllyä pyyhkinyt. Nuorempana oli myös suuri haave, että joskus minulla olisi pyyhekoukut, joissa lukisi "homot, snobit, lutkat, Vesa". Tämäkin oli siis jonkun hyvin harhaisen kahvihetken päätelmä liian väsyneenä kaveriporukan kesken. Edelleenkin tuo veisi ehdottamasti voiton kaikista koukuista, mutta harmikseni ei kuitenkaan tuollaista ole vielä tullut väsättyä, eikä sille tällä hetkeellä olisi tilaakaan. Sillä saisi ainakin keskustelua aikaiseksi ja jokainen saisi tietysti itse päättää minkä kohdan kokee eniten omakseen!

Jotain uutta ja vähän erilaisempaa kuitenkin sain kyhättyä ja kyseisten pyyhkeidenkin käyttötarkoitus pitäisi ainakin suurimmalle yleisölle aueta. Materiaaleina on käytetty puisia sisustuskirjaimia (mihin näitä oikeasti kuuluisi käyttää?), pari kylppäriosastolta löytynyttä tarrakiinnityksellä olevaa koukkua, maali- ja permanenttitussi sekä kiinnitykseen suurinta omaa rakkauden kohdetta: No More Nails -superhyperkakspuolestateippiä!

 Nassu ja handut 

Ideahan tässä on mitä mainioin, vaikka itse sanonkin. Toteutuskin kohtuu onnistunut, helppo tehdä itse ja kiinnityskään ei ollut vaikeaa. Ainut missä olisi toivomisen varaa on oma vähän turhan karu käsiala. Mutta sille asialle tuskin tässä iässä enää mitään mahtaa. Mutta eipä ole samanlaisia vielä vastaan tepastellut!