Siivouskaappihomostelua (palveluksia vuokranantajalle)

Kun omien tavaroiden kanssa askartelu ei riitä, pitää tietysti alkaa touhuamaan muidenkin ihmisten omaisuuden parissa. Tällä kertaa kohteeksi päätyi eteisessä könöttävä siivouskaappi, jonka rujosta kyljestä olin saanut itselleni jonkin sortin kompleksin kehiteltyä. Kaapin kylki oli siis aivan ruokottomassa kunnossa kaikkine naulanreikineen ja kellastuneine maalipintoineen.

Onneksi parin vuoden remontointiharkinnan jälkeen tipahti tällä viikolla postiluukusta joka talouden pelastaja Lidlin mainos. Tämä Saksan lahja maailmalle oli ilokseni ottanut tämän viikon valikoimaanssa DC-fixiä niin naurettavaan hintaan (n. 45cm x 10m 7,99€), että seinäprojekti oli aloitettava nyt tai ei koskaan. Valitsin ajankohdaksi nyt.

On muuten yllättävän hermoja raastavaa hommaa "tapetoida" seinä tarralla, jonka leveydeksi on ilmoitettu "n. 45cm". Reilun parin metrin matkalla alkaa puolen millin heitto nätisti muuttumaan puoleksi sentiksi ja se jos joku on kaikkea muuta kuin helppoa alkaa korjaamaan. Muutamien ryppyjen, ilmakuplien, tuskastuneiden tuhinoiden ja epätoivon sävyisten voimasanojen jälkeen sain kuin sainkin asennettua ensimmäisen erän paikoilleen.

Tyttötuunauksen ABC:

kirja on vallan hyvä lasta ja

Visa Electronilla voi hienosti hoitaa 

pikkutarkat saumaukset!

Ilmakuplien murhausta mattopuukolla.

Hetken hurrailun jälkeen sai positiivisuuteni kokea karun kolauksen, kun huomasin "kuviotapetin" kuosin kohdistamisen olevan anti-kristuksen keksintöä. Valtavan otsamelan kasvatuksen jälkeen sain työni päätökseen ja ihailin ystäväni kanssa valmista kaappia. Tässä suuressa euforian tilassa moni olisi voinut lysähtää tyytyväisenä sohvalle muutaman huurteisen kanssa katsomaan hömppäsarjoja TV:stä, mutta sitä eivät nämä tytöt edes harkinneet. Mehän vielä tuunataan tätä!

Tällä kertaa tyttötuunaus pääsi todella oikeuksiinsa. Päätimme tehdä mattapintaisesta "tapetista" hieman eläväpintaisemman, näyttäisihän se paljon hienommalta, kun valo heijastaisi aina eri tavalla. Sääli, että askartelutarvikevarastoni oli aika laihanlainen sillä hetkellä ja pakkohan homma oli saada hoidettua loppuun saman illan aikana, siitäkin huolimatta, että paikalliset ryönäliikkeet olivat sulkeneet ovensa jo useita tunteja sitten. Tässä kohtaa astuu kehiin joka tytön paras ystävä tilanteessa kuin tilanteessa: kynsilakka.

Mustaa sekä hopeista kynsilakkaa käyttäen korostettiin kukkakuosin pieniä yksityiskohtia. Ystäväni leikkiessä Picassoa alkoi oma aikani käymään pitkäksi. Enhän todellakaan voisi istua vieressä ja nauttia tilanteesta, kun oma osuus on jo hoidettu loppuun ja saa kaikessa rauhassa vain seurata vierestä. Nappasinpa siis toisen lakoista kauniiseen käteeni ja maalasin samalla rytinällä kaapin vetimetkin.

Nimenomaan kauniiseen käteen..

Myös kiinnitysruuvien suojana olevat 

muovinappulat saivat osansa tyttötuunauksesta.

Kaikki tämä tuskailu ja vaiva vain sen tähden, että voin imuria ja rättejä säilyttää hieman nätimmässä komerossa, jonka tulen joskus muuttaessani joka tapauksessa jälkeeni jättämään. Eikä edes harmita, sillä oma asuinviihtyvyyteni kasvoi roimasti. Totally worth it!

Nyt tämä ilmeisesti on se tehosteseinä

mitä kaikkialle suositaan

laittamaan.

I'm so this season!