Villakoirankoppi

Viikko sitten satuin olemaan ihan tavanomaisessa iltavuorossa ja mistäs muustakaan kourallinen naisia alkaisi keskustelemaan kuin vaatteista. Tällä kertaa keskustelu päättyi kuitenkin työkaverini sanoihin "No hei Mira, mulla on yks tosi iso villapaita ihan käyttämättömänä. Mä tuon sen sulle, jos vaan haluat!" Ja tottahan toki minä sen halusin, kuka hullu nyt ilmaisesta tavarasta kieltäytyisi?

Jo seuraavana päivänä sain käsiini tämän hyväntahdonlahjan ja olin riemuissani. Tämä paita kuitenkin osoittautui niin valtavaksi, että olisin saanut sillä lämmitettyä kaikki kulmakunnan kodittomat ja muutaman kulkukissan. Hieman itsekkäänä ja hölmönä ihmisenä en sitä kuitenkaan tehnyt vaan päätin pukea tämän käsityöluomuksen säkkituolilleni. Tämä aivopieru alkoi ruokkimaan muka-luovuuttani; minä teen tästä tälle päällisen.

Olen jo pitkään ajatellut hankkiutua kirkkaan punaisesta säkkituolistani eroon, koska sen väri ei enää silmääni miellyttänyt. Säkkituoli on kuitenkin mukavimpia istuimia mitä tiedän, joten en ole raaskinut siitä luopua ennen kuin saisin uuden tilalle. Ja kaikesta päätellen hyvä niin!

Säkkituolin materiaali keinonahkaa ja

sisällä styrox-hippuja.

Aluksi leikkasin hihat ja ompelin ne ja kaula-aukon umpeen. Lopputulos oli todella epätasainen ja suttuinen (mm. olkapäiden kohalla oli kohoumat), joten päätin tehdä koko sauman vielä uusiksi. Koska säkkituoli oli paidan jäätävästä koosta huolimatta liian iso, tuli eteen ongelma: toista saumaa on mahdotonta tehdä, ellei säkkiä hieman tyhjennä. Niin en kuitenkaan tahtonut tehdä, jotta tuolin koko pysyisi edelleen miellyttävänä. Muutaman ajatuksen kuluttua keksin; teen pohjan vanhasta college-paidasta! Onneksi se vanha paitakin oli over-size, niin kangaskin riitti yhdestä palasta.

Carlsbergin mainospaidalle ei ollut vaikea

heittää hyvästejä.

Ja tässä se nyt komeilee, uusi musta sisustukseen passaava säkkituoli! Jos joku lähtee joskus vastaavaa projektia suorittamaan, tässä muutama vinkki: varaudu kipeisiin sormenpäihin (itse ompelin kaiken käsin villalangalla) ja langanpätkäsotkuun sekä varaa mukaan aivan järkyttävä määrä kärsivällisyyttä!

Tämä on siis pohja.

Tämä luomushan on materiaalinsa tähden aivan hirveä pölynkerääjä, mutta jos se vaikka muistuttaisi Herra Imurin olemassaolosta hiukan useammin. Näin ainakin vielä tässä vaiheessa tahdon itselleni uskotella.